Seuratoiminnan kehittäminen

Kuuntelin taannoin Äijänsuon podcastia parisen jaksoa ja Lötjöseltä (lajin ainoat kasvot) saamani kehut sai taas pohtimaan ”ääneen” seuratoiminnan kehittämistä. Myöskin Lukon Urheilujohtajan tarinoita kuunnellessa ymmärtää taas paremmin hänenkin ääneen sanomansa yksittäisen mietteen ”Ei nämä tällaiset positiot eläkevirkoja ole”. 

Urheilussa työskentely ja seuratoiminta vie mukanaan, jolloin työ tuntuu harrastukselta ja et edes huomaa viikon työtuntimäärien olevan viikosta toiseen täysin poskettoman isoja. Lomalle pääset, kun työt ovat siinä pisteessä, että sinua tuskin tarvitaan kyseisenä aikana. Toisaalta yksin yrittäjänä olemiseen tässä on se hyvä puoli, että saat lomalla myös palkkaa. Intohimotyötä, joka ei vieläkään harmita allekirjoittanutta, että tähän lähdin mukaan. Tunnen edelleen olevani onnekas, koska saan tehdä tätä työkseni. Jo näillä kilometreillä alkaa olemaan sen verran kokemusta tästä alasta, että on oppinut laittamaan elämän asioita tärkeysjärjestykseen ja työ ei määrittele sinua ihmisenä. 

Pallo-Iirojen toiminnanjohtaja puhui saman ansiokkaan podcastin yhdessä jaksossa tekevänsä seurasta tuleville sukupolville paremman, josta seuraava sukupolvi saa tulevaisuudessa jatkaa kehittämistä organisoidumman toiminnan päälle. Itse taas silloin 28-vuotiaana ”hypätessäni” tähän pestiin halusin tehdä itselleni tästä sellaisen seuran, jossa kaikki on hallinnassa ja avoimesti nähtävillä. Halusin toimia omien ja seuran arvojen mukaisesti. Urheilutoimintaa seurassa oltiin järjestetty jo 25v ajan, mutta rakenteet olivatkin sitten täysin puutteelliset. Itse uskon vahvasti siihen, että jos rakenteet ovat puutteelliset, niin ylä- ja alamäet kausien välillä ovat aivan liian suuret ja sammutetaan tulipaloja sen ajan ollessa kaikki pois seuran kehittämisestä. 

Vuosi kerrallaan tuotiin uusia sähköisiä järjestelmiä tukemaan seuratoimintaa ja uusia apukeinoja auttamaan vapaaehtoisia toimimaan rooleissaan. Muutamakin hajanainen tapa korvattiin Myclubilla 2019, sähköinen kirjanpito tuotiin vuonna 2020, kotisivut päivitettiin 2021 ja näiden kylkeen rakennettiin yhä kattavampi seuran toimintaopas ja jojo-opas. Siinä nyt lueteltuna muutama konkreettinen toimenpide hallinnollisesta puolesta.

Itse suosittelen tutkimaan seuran toiminnot hyvinkin tarkkaan ja jakamaan toiminnot ”atomeiksi”. Seuran päämääränä ei ole työllistää ihmisiä, vaan ensimmäiseksi pitää miettiä, että mitä maksaa perustoiminnot ilman työntekijöitä. Sen hetkiset resurssit ja tulevaisuuden suunnitelmat sitten määrittelevät mahdollisen työntekijän tarpeen. SalBa pystyi palkkaamaan seuran omalla rahoituksella ensimmäisen työntekijän vuonna 2017. Jakamalla seuran toiminnot pieniin kokonaisuuksiin, pystytään havainnollistamaan, että mitä ja miten mitäkin pystytään tulevaisuudessa kehittämään. Samalla tapaa pystytään myöskin tekemään päätöksiä, että mitä toimintoja on parempi seuran kehityksen kannalta ajaa alas. Resurssit ovat joka tapauksessa rajalliset, kun seuratoiminnan kenttä on niin massiivisen kokoinen kokonaisuus. Tuntiessasi oman seurasi eri toiminnot, pystytään myös luomaan erilaisia arviointitapoja seuran toiminnasta kilpailullisen tuloksen lisäksi. Positiivisesti eteenpäin, koska tämän pitää olla myös välillä hauskaakin, mutta kyllä kriittinen arviointi toiminnasta on myös pelkästään hyvästä. ”Öyhöttäminen” tai turhien ongelmien luominen onkin sitten täysin turhaa, eikä siihen kannata omaa aikaasi käyttää. Kuuntele, perustele ja keskustele, mutta tiedosta, että pelkästään miellyttämään tässä ei kannata lähteä. Mitä isompi seura, sitä enemmän on erilaisia mielipiteitä. Toisaalta myöskin enemmän eri alojen osaajia, joten oikein johdettuna iso voimavara.

Hallinnollisten rakenteiden lisäksi seurakehityksessä on tärkeään, jopa tärkeimmäksi kokonaisuudeksi tulee taloudelliset rakenteet. Sähköiset järjestelmät tukevat tätä osa-aluetta, mutta kyllä ymmärrys menojen ja tulojen suhteesta on se oleellisin asia. On tärkeää pystyä perustellusti arvioimaan, että mitä milläkin pystytään todellisuudessa kehittämään. Seuran rahastonhoitaja ja hallituksen jäsenet vaihtuvat, mutta se talouden ja yksittäisen kauden budjetinkin luomisen rakenne pitää olla kunnossa. Kun toimintamalli on vakaalla pohjalla, niin pystyt miettimään jo vuosia eteenpäin asioita. Esimerkiksi strategiaa luodessa sinun pitää todellakin tietää resurssit, mitä seuralla on seuraavinakin vuosina käyttää asioiden kehittämiseen. Iso asia taloudellisissa rakenteissa on se, että edustusjoukkueesi pyörittää toimintaa omilla rahoillaan. Muuten et nimittäin yksinkertaisesti pysty kehittämään seuran toimintaa ja olemaan avoin asioissa. Usein kilpailullisen menestyksen hakeminen ”sokaisee” toimijoita ja tämä voi koitua koko seuran kehityksen esteeksi monien vuosien ajaksi. 

Jos nyt siis ajatellaan, että olemme kehittäneet hallinnollisia ja taloudellisia rakenteita kuutisen vuotta. Niin olemme oikeastaan vuoden tai pari vasta pystyneet tosissaan keskittymään itse urheilun kehittämiseen. Junioripäällikön palkkaus mahdollisti täysin tämän osa-alueen kehittämisen, koska meidän joukkuerakenteita oli muokattava isolla kädellä, jotta meillä on tulevaisuudessakin mahdollista ottaa isojakin kehitysaskelia itse urheilupuolella.

Menestyminen urheilupuolella on monien asioiden summa, mutta meille valmennuspäällikön tuominen seuraan oli tärkeä seuraava askel. Emme nähneet tarvetta toimistolle lisä panostuksille, kun siellä alkaa olemaan asiat ihan hyvin hanskassa, mutta tuonne kentän tasolle me tarvitsemme nyt ja jatkossa yhä enemmän osaamista. 

Seuratoiminnan yhtälössä, jossa ei liiku miljoonat, niin ihmiset tekevät vahvemmin seuran ja verkostoitumalla saat aikaan nopeampia muutoksia. Luotettavuus on kaiken a ja o pitkille yhteistöille. Hankalan ja epäluotettavan ihmisen kanssa ei haluta tehdä ymmärrettävästi yhteistyötä ja seuratoiminnan ”piirit” ovat loppujen lopuksi melko pienet. Neuvon siis miettimään, että kannattaako yhden mahdollisen menestyvän kauden tavoittelussa polttaa sillat joka suuntaan. Mielestäni ei, koska seuratoiminta ei ole sprintti, vaan pitkän matkan juoksu. Tietty tuloksiakin pitää siinä samalla tulla tai olet työtön, mutta tärkeintä on pystyä katsomaan peiliin päätöksiesi jälkeen. 

Kokeileminen kannattaa, vaikka siinä myöskin voi epäonnistua. Meillä saatiin nopeaan tahtiin melkein koko tyttöpolku kasaan. Se tehtiin kiireessä ja unohdettiin rakenteiden vahvistaminen. Näistä pitää oppia tulevaisuudessa, koska meillä on tavoitteet saada tulevaisuudessa vielä tyttöputki kasaan. Toisaalta ilman näitä aikaisemmin perustettuja ja myöskin menetettyjä tyttöjoukkueita, niin meillä ei olisi kahta naisten joukkuetta tällä hetkellä tai edes yhtä tyttöjoukkuetta. Osa näistä tytöistä on jatkanut harrastusta toisissa seuroissa, yksi käynyt Saksan maallakin pelaamassa lajiamme. Elikkä en näe meidän tässä ihan täysin epäonnistuneenkaan, mutta paljon on meillä seurana opittavaa tulevaisuuteen. Tässä on vain yksi isompi kokonaisuus, mutta olemme muitakin epäonnistumisen tunteita kokeneet ja tulemme jatkossakin kokemaan. 

No mitä sitten lähivuodet meillä näyttää. Muutaman kuukauden päästä alkavissa sarjaotteluissa meillä pelaa viisi joukkuetta täysimittaisia otteluita. Kuutisen vuotta sitten näitä pelejä pelasi 1-2 joukkuetta. Pystytään luomaan näiden kautta todella mielenkiintoinen paketti isolle määrälle pelaajia ja samoin myöskin tulevaisuudessa. Junioripäällikkö yhdessä valmennuspäällikön kanssa alkaa rakentamaan seuran urheilupolkua ja jälleen arvioitavien mittareiden kautta. Rakenteet sielläkin osa-alueella kuntoon, niin on helpompi taas lähteä kehittämään asioita. Minkälainen seura SalBa onkaan tulevaisuudessa, kun hallinnollisten ja taloudellisten rakenteiden lisäksi ollaan saatu vielä itse urheilupuolen rakenteet kuntoon.

Junioripelaajia meillä on edelleen hyvä määrä, mutta edelleen töitä on isosti edessä, että pystymme tarjoamaan meidän resursseillamme mahdollisimman laadukkaan ympäristön ja myöskin saamaan uusia harrastajia jatkuvasti. 

Miesten edustusjoukkue on paperilla kova Divariin ja onhan siellä esimerkiksi jäähallipeliäkin tulossa. Kokonaisuutena melkoisen hieno kausi edessä tälläkin joukkueella. Toivottavasti pystytään tarjoamaan hienoja elämyksiä isolle joukolle ihmisiä. Usein, halusimme tai emme, niin tämän joukkueen kautta luodaan seuran ulkopuolella oleville kuva seuran hyvyydestä tai huonoudesta. Tästä kirjoitetaan eniten ja tämän joukkueen toiminnalla on myös isot vaikutukset junioripuolelle. Huonosti hoidettuna tosissaan estää seuran kehityksen vuosiksi, mutta myös suorat vaikutukset joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä junioripuolen vanhempiin ikäluokkiin.

Äijänsuon podcastin mainostamisella aloitettiin, niin lopetetaan kirjoitus myös siihen liittyen. Podcastissa ollaan puhuttu useaan otteeseen, että olisiko SalBan organisaatio valmis liiganousuun. Itsekin näen, että ei täydellisesti, mutta tämä sama ongelma on edessä ihan jokaisella kivikovaan sarjaan noustessaan. En näe edes, että me olemme seuran rakenteissa kovinkaan kaukana Top 8 sijoituksista tällä hetkellä. Haaste tulee siinä, että kilpailullinen vaade nousee niin monella askeleella ylöspäin, että siihen olisi oikeastaan ensimmäisen kahden vuoden aikana todella vaikea vastata. Nappikausi ensimmäisellä tai toisella kaudella voisi avata ovia johonkin parempaan, mutta tämä vain jossittelua. Jos siis Teemu ja Juho luette tämän tekstin, niin haluan kertoa, että kyllä SalBa nykytilassaan ihan salonkikelpoinen olisi liigatasolle, mutta ei siitä joka tapauksessa urheilullisesti helppoa tulisi yhdellekään nousijalle.

Henkilökohtaisesti on nyt aika ladata hetki akkuja, koska töitä on lomien jälkeen edessä isosti, mutta onhan meillä myös todella mielenkiintoinen sarjakausi laajalla rintamalla edessä. Se motivoi suuresti tekemään jälleen parhaansa seuran eteen. 

Tekstin kirjoittajana toimi Joni Rokosa, SalBan toiminnanjohtaja, joka tämän tekstin julkaisun jälkeen jäi ansaitulle neljän viikon kesälomalle

Hyvää kesää kaikille tasapuolisesti!