Kausi 2020-2021
Itse kutsun aikaa jolloin hyppäsin miesten valmentajaksi ”kipuiluksi”. Nelisen kautta liigassa rimpuilua, Divarista sukkana Länsirannikon kakkosdivisioonaan ja sielläkin tietynlainen sekoilu jatkui. Joukkuekaverista valmentajaksi, niin olisihan siinä ollut myös isot mahdollisuudet, että sekoilu olisi vain jatkunut ja projekti kaatunut ennen kuin se olisi päässyt edes kunnolla alkuunsa.
Valmentamisen aloitin itse pelaamisen ohella 17-18 -vuotiaana ja valmensin silloisen asuinkuntani miesten joukkuetta. Ennen SalBan työhön tulemista valmentaminen oli pelaamiseni ja lähihoitajan työni vuoksi tauolla. Se ei poistanut silti sitä, että katsoin tuhottomasti salibandyotteluita kausittain sarjatasoista riippumatta. Usein ne pienet asiat jäivät minun mieleeni, mitkä itse näin pelin käännekohdiksi. SalBan työni ensimmäiset kolme kautta pelasin miesten joukkueessa, tein seuratoimintaa, valmensin tuhottomasti pelejä ja vedin treenejä. Naisten edustusjoukkuetta ja A-tyttöjä kolme kautta, vuoden projekteja E-tyttöjä, E-poikia, B-poikia ja tuurailin vielä näiden lisäksi eri seuramme joukkueissa.
Ennen projektini alkua tein paljon ajatustyötä siitä, missä asioissa edeltäjäni ja minua valmentaneet olivat epäonnistuneet meidän miesten valmentamisessa. Toisaalta minulla oli myös aivan liikaa tietoa sieltä joukkueen sisältä pelaaja-ajaltani, niin tietty johdonmukaisuus ajatuksissani oli pidettävä. Tiedostin myös, että minulla on ihan hyvät mahdollisuudet onnistua, kun rima oli edellisillä kausilla luotuna tuloksellisesti niin alas, mutta toisaalta tiesin, että jos tämä nyt epäonnistuu, niin kannattaako minun enään hypätä sinne pöydänkään toiselle puolelle kokoamaan joukkuetta ja miettiä isoa suuntaviivoja toiminnan kehittämissä tulevaisuuden osalta.
Päätin laittaa tähän projektin alkuun heti ALL IN, elikkä en tule esittämään mitään huippuvalmentajaa, enkä ala keksimään mitään valkoisia valheita, jos en nähnyt yksittäisessä tilanteessa, esimerkiksi mistä takatolpalle oli irronnut vartijastaan pelaaja. Halusin palauttaa täydellisen luottamuksen ilmapiirin, missä valmennuskin katsoo peiliin, jos ei projekti menisi eteenpäin. Tiesin että pelaajasta valmentajaksi siirtymisessä varsinkin minun piti ansaita luottamus omalla intohimollani ja toimia joukkueelle asettamieni arvojen mukaisesti. Ilkka oli täydellinen kakkosvalmentaja tähän projektimme ensimmäiseen kauteen. Vanha pelikaverini, mutta myöskin jo liiga-aikana valmennustiimin jäsenenä toimineena. Tiimityön merkityksen olin jo tiedostanut aikaisemmin ja pystyin luottamaan 100% Ilkkaan, että hän ei vie missään tilanteessa mattoa jalkojeni alta ja hän toimii esimerkillisesti joukkueen arvojen mukaisesti.
Vein työni puolesta joukkueelta versus liiga-ajat etuja pois, tämä osaltaan johtui myös joukkueen taloustilanteestakin, mutta ennen kaikkea halusin joukkueen lähtevän taas niistä perusasioista luomaan uutta tulemista. Enään ei mietittäisi, että mitä kaikkea hienoa taustat tuovat joukkueen hyväksi, vaan nyt mietittiin enemmänkin, että miten voitamme seuraavan pelin.
Minulle tärkeää oli luoda joukkueelle yksinkertaiset pelisäännöt ja nämä ovat edelleen voimassa ja tulevat olemaan voimassa myös uuden valmentajan projektissa. Perhe on aina numero yksi, työt/koulu tulee toisena, mutta jos salibandy ei tule kolmantena, niin et ole tarpeeksi sitoutunut. Jos pelaaja oli pois tapahtumasta, niin oletuksena oli, että hänellä on joku perheeseen tai työhön liittyvä este, eikä niistä minulle tarvinnut erikseen ilmoitella. Halusin lopettaa sellaisen tietynlaisen holhoamisen, koska jos joukkue haluaa menestyä, niin pelaajat ovat sitoutuneita toimintaan ja näin annetaan itsellemme mahdollisuus menestyä.
Työni SalBassa oli jo tuolloin ja nyt vasta onkin tosi suunnitelmallista / koordinoitua toimintaa. Halusin varmistaa, että pelaajilla on kaikki tiedoissa todella ajoissa. Tämä myös siksi, että pelaajat saavat suunnitella salibandyn ulkopuolista elämäänsä ajoissa. Uskon, että suunnitelmallisuus myös välittyi pelaajille, että tuolla on homma hanskassa ja meillä on suunnitelma tulevaisuudesta, eikö eletä treeni tai viikko kerrallaan. Halusin myös, että pelaajilla on ilmoittautumiset ajoissa määräaikaan mennessä tehtynä, koska näin sen myös tärkeänä välittämisen merkkinä valmennuksen suuntaan.
Ensimmäisen projektini kautena 2020-2021 aloitimme tosi varhain lajiharjoittelun. Tarkoituksena oli käydä kaikki pelilliset asiat läpi ennen ensimmäistä sarjaottelua ja halusin että joukkue on mahdollisimman paljon yhdessä. Valitsimme sellaisia meidän tasoisia harjoitusvastustajia ihan siksi, että halusin meidän voittavan enemmän harjoituspelejä kuin häviävän. Minulla oli ajatuslause, mitä viestitin pelaajillekin. Voittamaan oppii vain voittamalla. Tätä lausetta viljelin siksikin paljon, kun tiesin meidän viimeisen kuuden vuoden historiamme, joka ei ollut niin voitokas. Henkilökohtaisesti janosin voittoja jo harjoituspeleissä, koska tiesin joukkueen olevan vastaanottavampi voittojen jälkeen, kuin jatkuvien tappioiden jälkeen.
Voitimme kaikki harjoituspelit ja se oli mielestäni hyvinkin tärkeässä osassa siihen, että saimme sarjakauteen hyvän tuloksellisen startin. Kaikesta näki, että joukkue tiesi tulevansa voittamaan pelejä.
Korona sotki tätä kautta todella paljon ja viimein kuin päätös sieltä sitten tuli, niin Divarin karsintasarjan nimellä kulkevat kaksi yhdeksän joukkueen lohkoa starttasi. Yhdeksästä joukkueesta piti päästä kahden joukkoon, jotta pääsit viimeiseen nousukarsintavaiheeseen. Voittaa siis piti, eikä ohipelejä saanut tulla. Voittojahan tuli, välillä selkein numeroin, välillä neljä sekuntia ennen loppua. Kahdeksan ottelua ja kahdeksan voittoa ja lohkoykkösenä viimeiseen nousukarsintaan.
Olimme mielestäni selkeä ennakkosuosikki ja nyt piti vain kestää ”paineet”. Muistan miettineeni ennen tätä ottelusarjaa, että ei vastustaja pysty meitä ikinä Jaakko Arenalla voittamaan. Pyrkimyksenä oli luoda todella rento ilmapiiri, kun valmistauduimme otteluun. Sarjan avausottelu ja parin erän jälkeen neljä vai viisi maalia tappiolla.. Voittamiseen kaudella tottunut ja kovapäinen joukkue nousi vielä viimeisessä erässä tasoihin ja jatkoajalla voittoon. Sarjan toisessa ottelussa sarja oli siis meille katkolla. Kaveri alussa johtoon, mutta sen jälkeen kentällä ei ollut epäilystä paremmasta joukkueesta. Muistan kun kävelimme Ilkan kanssa toisen erän jälkeen pukuhuonetta kohti, niin sanoin Ilkalle, että tähän puheeseen olin valmistautunut koko kauden. Käytin kaikki kliseet, mitä tiesin johtoasemassa pelaamisesta. Ei ollut itsellä enään pientäkään epäilystä, etteikö tämä joukkue voittaisi ottelua. Kolmannen erän summeri soi ja pieni hymykin sai itselle tulla, mutta enemmänkin fiilikset olivat helpottuneet. Tiesin meillä olevan riittävän hyvä joukkue, tiesin meidän tehneen asioita kaudella hyvin. Silti Koronan epätietoisuus loi jatkuvan ylimääräisen jännitteen ja olisi voinut myöskin pilata meidän nousumme. Ottelun jälkeen pukuhuoneessa tuli oikeastaan kyynel pelaajien puolesta, kun näin vanhat joukkuekaverini, jotka olivat saaneet voitokkaan kauden pitkästä aikaan. Tiedän että tämä kausi loi tietyn perustan loppuprojektilleni, johon on aina välillä hyvä palata. SalBa olisi siis palannut ylialueellisesta sarjasta Valtakunnalliseen sarjaan kauden 2020-2021 päätteeksi.
Kausi 2021-2022
Oli tämän hetken valmentajaurani opettavaisin.
Kunnioitin Valtakunnallista sarjaa jo valmiiksi, mutta silti oli kova luotto kokoamaamme joukkueeseen ja varsinkin kun runko pysyi viime kaudelta myös hyvin kasassa. Ilkka jäi salibandyn ulkopuolisista syistä pois toiminnasta ja Hannu Niemi tuli avukseni. Tiesin Hannun todella suoraselkäiseksi ihmiseksi ja tiesin myös, että jos johonkin lähtee mukaan, niin vetää vähintään 110% oman roolinsa. Hannulla ei ollut kokemusta aikuisten salibandyn valmentamisesta, mutta huomattavasti enemmän kokemusta elämästä ja ammattimaisen urheilujoukkueen ympäristöstä kuin minulla. Ihan nollista emme lähteneet yhteistyötämme rakentamaan, mutta käytimme ihan tuhottomasti aikaa toisiimme tutustumiseen, eikä pelkästään salibandyyn liittyen. Meille molemmille oli hyvinkin tärkeää, että meidän saumaton yhteistyö ja luottamus toisiimme välittyy pelaajille.
Pelasimme harjoituspelit Suomisarjajoukkueita vastaan ja jälleen ajatuksena oli saada voittava ja toiminnasta nauttiva joukkue heti kauden alkuun. Voitimme kaikki harjoituspelit ja vielä selvillä numeroin, joka oli muutaman kerran jopa kääntyä meitä vastaan, koska emme joutuneet harjoittelemaan oikeastaan lainkaan puolustamista. Sarjakausi on niin helppo jakaa kolmeen osaan. Aloitimme pirteästi ja olimme tulleet vahvasti takaisin Divariin. Sitten kahden kuukauden tappiosta tappioon jakso, jonka aikana yksittäisiä pisteitä. Loppukausi olikin sitten voittoa voiton perään ja säilyimme loppujen lopuksi suoraan sarjassa.
Tuon kahden kuukauden tappiosta tappioon meneminen ja sieltä ylös nouseminen on tosissaan opettavaisin aika tähän tämän hetken valmentaja urallani.
Olin tähän asti tottunut pääsemään suunnitelmillani tavoitteisiin valmentajana. Meillä oli henkisen puolen lukkoja joukkueessa, joita jatkuvat tappiot eivät ainakaan parantaneet. Häviämiseen oltiin niin sanotusti jo vähän totuttu. Jatkuvaa joukkueen motivointia eri keinoin ja silti lopputulos oli tappio ottelusta. Vielä kun jouduit painimaan itsesi kanssa syvissä vesissä ja tunsit riittämättömyyden tunteita. Et ollut tyytyväinen itseesi ja usein olit pettynyt enemmän itseesi, kuin pelaajiisi. Olit ns. itsesi pahin mörkö, etkä ollut oikein tyytyväinen itseesi myöskään siviilissä.
Olen siinä mielessä positiivisesti tulevaisuuteen katsova, että tiesin hyvin tarkkaan, että kuinka paljon meidän pitää loppukaudesta pelejä vielä voittaa, että kausi loppuu sarjapaikan lunastaneena. Voittoja alkoi tulemaan ja loppukaudesta oli jälleen se tunne, kuten viime kaudellakin, että meitä ei pystytä tällä hetkellä voittamaan.
Jos mietitään kokonaisuutena kautta, niin munasimme omat mahdollisuudet jatkopeleihin tuossa pitkässä tappioputkessa, mutta sarjapaikan lisäksi olen loppukauden suorittamiseen tyytyväinen. Pohjalta nouseminen kasvatti ainakin itseä huomattavasti ja uskon tietäväni, mitä seuraavaksi teen toisin samanlaisessa tilanteessa. Opein itsestäni ihmisenä todella paljon, mistä olen todella kiitollinen. Uskon että toinen kausi putkeen, jossa olemme loppukaudesta erinomainen joukkue, niin sen päälle oli taas hyvä rakentaa seuraavan kauden projektia.
Kausi 2022-2023
Henkilökohtaisesti tärkeimpiä asioita valmentajaprojektini kolmannen kauden suunnitteluun oli Hannun jatkaminen ja uuden seuraavan kauden päävalmentajan löytyminen. Nämä molemmat olivat kunnossa hyvissä ajoin ja tavoite oli tiettyjä asioita muuttaa toiminnassa myöskin sen takia, jotta uuden projektin alkajan on helpompi ottaa joukkue haltuunsa.
Jos edelliset kaudet oltiin aloitettu toukokuussa lajiharjoituksilla, niin nyt muokattiin kesäharjoittelu totaalisesti. Pari lajileiriä vedettiin kesällä, mutta muuten mentiin uuden fysiikkavalmentaja Jessen ohjeiden mukaisesti. Nyt oli oikea hetki ottaa steppejä pelaajien fysiikoissa, jotta jaksetaan kääntää kolmansissa erissä pelejä voitoiksi. Harjoituspelit pelattiin Divari ja Fliigajoukkuetta vastaan, jos edelliset kaudet oltiin pelattu Suomisarjajoukkueita vastaan. Kolmas muutos oli ajatusmaailman muutos taktiikassa. Kesän lajileirien jälkeen emme ole käyneet karvaus ja oman alueen puolustamista lävitse, vaan olemme miettinyt pelkästään meidän pallollista peliämme. Pallolla puolustaminenkin on paljon mukavampaa ja ei niin kuluttavaa, kuin jatkuva ”ryynääminen”. Jälleen kerran tiedostin, että nämä valinnat voivat aiheuttaa ongelmia, jos ei tuloksia tule, mutta halusin ottaa riskejä. Hauska yksityiskohta on se, että päästimme koko runkosarjan vähiten maaleja joukkueista, vaikka emme käyttäneet juurikaan kaudella aikaa itse puolustamisen harjoitteluun.
Runkosarja lähti tuloksellisesti jälleen erinomaisesti liikkeelle. Mitä pidemmälle kausi oikeastaan eteni, niin sitä paremmin näki, kuinka paljon steppejä joukkue oli ottanut fysiikassaan. Kumman vaan maalivahdin pystyi laittamaan maaliin, Sokka näytti esimerkillään puolustuksessa, mitä tarkoittaa pallollinen järkevyys. Ykköskenttä oli muutenkin timanttia, mutta ennen kaikkea meille oli löytynyt sarjan ehkä paras kolmoskenttä. TPS yhteistyö antoi meille laajuutta rosteriin. Pieni väsymys iski niin valmennukseen kuin myös pelaajiin pari viikkoa ennen joulua. Olimme pelanneet yhdeksäntoista sarjaottelua ja cupin pelin päälle kolmeen kuukauteen.
Vuoden vaihteen jälkeen Laaksonen jäi pois joukkueen toiminnasta ja tammikuun lopussa Sokka lukittiin Tepsin organisaatioon. Saimme Ilkan kolmanneksi valmentajaksi loppukauden ajaksi. Ilkan mukaan tuleminen oli henkilökohtaisesti todella tärkeää. Nyt meitä oli se kolme hyvin toimeen tulevaa ja toiminnasta välittävä ihmistä pitämässä hauskaa. Itse kutsun tätä ”viimeiseksi” joutsenlauluksi, kun saimme päättää sillä kolmikolla kolmen vuoden projekti, jotka tässä ovat vahvasti olleet myös mukana.
Vuoden vaihteen jälkeen pelaamisemme oli yksittäisten pelien yksittäisiä hetkiä lukuun ottamatta todella organisoitua ja joukkueen itseluottamus oli tapissa. Miksi pelottavan, niin koska meillä ei ollut seurana nousutavoitetta ja silti pystyimme pelaamaan rosterimme ylätasolla oikeastaan pelistä toiseen. Jos miettii mistä tilanteesta pääsimme lähtemään Fliigakarsintoihin, niin todella tasaisen hyvä runkosarja tuloksellisesti, ylivoima oli toiminut pitkässä juoksussa hyvin, alivoima oli runkosarjassa timanttia ja meillä ei ollut pelillisesti suuria puutteita. Lisäksi joukkuehenki oli erinomainen ja siihen vaikutti vain positiivisesti hyvistä tuloksista tullut positiivinen kierre.
Fliigakarsinnoissa meidät valitsi pallollisesti taitava Divarin runkosarjan voittanut M-Team. Ensimmäisessä pelissä meillä oli tehohetkemme, jonka aikana karkasimme jo kolmen maalin johtoon, mutta hävisimme vielä ottelun. Toisessa pelissä ensimmäisessä erässä meillä oli paikkamme, mutta vastustaja karkasi tasoisesti pelaten isomaaliseen voittoon. Kolmannessa pelissä näytimme sitkeytemme. Isosta sillassa oikeastaan pelimiesten kymppiin asti, mutta sieltä vain nousimme tasoihin ja jatkoajalla voittoon. Neljännessä pelissä olimme ensimmäisen erän pelokkaita, mutta pystyimme tulemaan peliin mukaan. Se ei kuitenkaan riittänyt ja vastustaja meni sarjasta jatkoon ansaitusti. On täysin minun virheeni, että lähdimme karsintoihin aivan liian pienellä rosterilla. Pelaajien sitkeyttä en voi arvostella, vaan enemmänkin kehua.
Kaikkinensa pidän kautta kuitenkin arjen toimintojen ja tuloksen mukaan ihan kiitettävänä suorituksena, josta opitaan taas seurana ja siitä on ihan hyvä jatkaa.
YHTEENVETO KOLMEN VUODEN PROJEKTISTA
Se mistä kipuilusta ja sarjatasosta lähdettiin, niin tehtiin joukkueen kanssa erinomainen kehitysmatka. Paljon pieniä, mutta toisaalta isoja muutoksia kokonaisuudessa, jotka pelaajisto osti. Tuloksellisesti Suomisarjasta aina Fliigakarsintoihin asti. Mikä minulle on tärkeintä, niin loimme todella terveen ympäristön, josta seuraavan kauden joukkueen on hyvä lähteä rakentamaan aina parempaa tulevaisuutta.
Valmentamaan tulen vielä tulevaisuudessa, mutta kuuden intensiivisen valmennuskauden jälkeen on hyvä pitää hetki taukoa tai enemmänkin opiskella taas lajia. Olin ennen tätä viimeistä kautta jo aika lailla väsynyt, mutta kun jatkajani oli löytynyt, niin rentous viimeisestä kaudesta pystyi alkamaan. Näen myös, että minulla ei olisi tämän hetken osaamisellani annettavaa siihen seuraavan steppiin, vaan jatkaisimme melko samalla sabluunalla, mitä tällä viimeisellä kaudella suoritimme. Tällä hetkellä meillä on niin hyvä imu seuraamme kohtaan, joten uuden valmennuksen pitää tuoda uusia virikkeitä, eikä valmentajana pidä olla ylläpitävään toimintaan tähtäävä, väsynyt koutsi.
Tekstin kirjoittanut Joni Rokosa, miesten päävalmentaja kausina 2020-2023 ja seuran toiminnanjohtaja